perjantai 16. maaliskuuta 2018

24. Varsan oston miinusta ja plussaa

Luvassa pohdintaa mun näkökulmasta siitä, mitkä on ne plussat ja miinukset varsan hankkimisessa. Yritän koota näistä selkolukuisen ja suht yksinkertaisen listan, ja avata kutakin kohtaa sen verran, että mun pointti ja näkökulma tulee ilmi. Ja tietty ne syyt, miten itse päädyin varsan ostoon aikuisen tai nuoren hevosen sijaan. Merkkaan kunkin kohdan erikseen + tai - merkillä sen mukaan kumpana niitä itse pidän!


Rahanmenoa ei voi estää -


Aloitetaan lista sopivan negatiivisesti 😜 Yleispätevä aihe kaikilla hevosilla iästä riippumatta - ne käytännössä syö rahaa. Jos kuitenkin puhutaan perus terveestä yksilöstä, joka ei vaadi erityishoitoja tai lääkitystä, ja verrataan sitä varsaan, on rahankulutus ainakin alkumetreillä huomattavampaa varsan tai nuoren kanssa. Pelkästään ell kuluja tulee ensialkuun tiuhempaan tahtiin (rokotukset, madotukset), puhumattakaan jatkuvasti kasvavan eläimen varustetarpeista - varsa kasvaa loimista ja riimuista ynnämuista ulos alta aikayksikön, ja niitä saa olla vähän väliä uusimassa jo sen takia, saatika sitten jos kyseessä joku remupetteri... Kun varsa kasvaa nuoreksi rahankulu varmasti vain lisääntyy, ainakin siinä tilanteessa että siitä halutaan ratsu - ravureihin en itse ole pahemmin perehtynyt. Ratsutus (ulkoistettaessa) maksaa, muuttuva selkä vaatii satulamuutoksia tiuhaan tahtiin ja myös ne satulat luonnollisesti maksaa. Näiden lisäksi mitä itse tämän kanssa huomannut on se, että rehua kuluu hurjasti enemmän kuin noilla aikuisilla - syöttömäärät ovat suuret vrt aikuisten hevosten rehuihin (tai niihin mitä me syötetään), joten säkkien kulutuskin on suurempaa. Tämä riittänee pintaraapaisuksi tästä aiheesta.

Sairaansöpö tilintyhjentäjä

Tyhjä kangas +


Riippuen siitä, kuinka nuorena varsan ostat, on se ainakin lähes kokonaan "tyhjä kangas". Siitä on "helppo" koulia juuri sun näköinen hevonen oikealla koulutuksella, eikä muiden aiheuttamia ongelmia ole parhaassa tilanteessa ehtinyt kertyä juuri yhtään. Itse ostin Isan mahasta, eli olen ollut sen koulutuksessa ja tähän maailmaan tutustuttamisessa pitkälti aina mukana (jos kesäistä varsan Vaasan reissua ei lasketa), josta saa kyllä olla enemmän kuin tyytyväinen. Tässä toki myös se puoli, että jos jokin menee pieleen, et voi syyttää muita kuin itseäsi - me ei onneksi ainakaan vielä olla sen tyyppiseen tilanteeseen jouduttu.


Tyhjä kangas -


Tätäkin asiaa pitää katsoa kahdelta kantilta - se varsa tosiaan on se "tyhjä kangas". Vaikka siitä saa muovattua juuri sen sun näköisen hevosen, on myös mahdollista, että homma ei vaan pelitä. Pitää olla taitoa ja ymmärrystä siihen, että se eläin on ihan oikeasti aluksi pihalla siitä, mitä siltä milloinkin pyydetään, ja että omistajan ja kaikkien käsittelijöiden tehtävä on kertoa sille mitä mikäkin homma tarkoittaa. Niinkin yksinkertainen asia kuin talutus ja narussa nätisti kulkeminen, eli paineen väistäminen, on mahdollista opettaa väärin ja niin, että eläin ei ymmärrä, mitä siltä pyydetään. Se ei myöskään heti syntyessään osaa esimerkiksi nostaa jalkojaan nätisti, ja saattaa jopa pelätä tai vähintäänkin jännittää niinkin arkisia asioita kuin harjat ja riimu. Kärsivällisyyden pitäisi riittää lähestulkoon loputtomiin. Ja koska et voi olettaa että varsa toimii aikuisen hevosen lailla, ei sitä voi myöskään - ainakaan aluksi - komentaa samalla tavalla kuin aikuista hevosta. Pitää osata lukea, milloin käytös johtuu puhtaasti siitä, että eläin ei ymmärrä mitä siltä vaaditaan tai siitä, että sitä nyt ei vain huvita/testaa/pelleilee muuten vain, ja reagoida sitten sen mukaan. Ei, ne varsat ei hajoa siitä, vaikka kertaalleen tekisi jotain vähän väärin tai reagoisi nopeassa tilanteessa väärin, mutta ymmärrystä ja osaamista ne silti vaatii hieman keskivertoa enemmän. Mulla on käynyt Isan kanssa tuuri ja mulle on suotu ekaksi omaksi varsaksi maailman helpoin elikko, mutta nämä asiat oli vahvasti mietinnässä, kun varsan ostoa lähdin suunnittelemaan. Pitää olla tietoinen siitä mihin oma osaaminen ja kantti lopunviimein riittää! Tekstistä tuli hieman kärjistettyä, mutta ymmärrätte toivottavasti pointin 😉

Kasvuvaihe = ruippaliini

Sika säkissä +/-


Varsaa ostaessa et voi ikinä varmaksi tietää mitä saat, ainakaan samalla tapaa kuin aikuisen hevosen kanssa. Vanhemmat antavat tietyistä asioista osviittaa - koko, suku (tätä kautta mahd. painoitteisuus, eli este, koulu, jne), luonne... -, mutta lopunviimein ei paljasta kuitenkaan kovin paljoa. Jos vanhemmilla on hirveästi kokoeroa, et voi tietää tuleeko siitä varsasta poni vai isompi hevonen, vaikka sitä toki voi varsan koosta arvioida/veikata. Ja vaikka vanhemmat olisivat suht samankokoisia, et voi tietää jääkö sulle just se ainoa yksilö, joka ei vaan kasva edes vanhempien mittoihin, vai kenties se, joka saa jonkun mysteerisen kasvupyrähdyksen kasvaen niistä vanhemmista yli. Et voi tietää, mitä sen luonteelle tapahtuu kun ikää tulee lisää - luonteenpiirteet toki näkyy jo nuorena, mutta mitä jos kohdalle osuu juuri se yksilö, joka murkkuiän iskettyä muuttuu piruksi... Ja vaikka se suvun "käyttöpainotteisuus" kertoo mahdollisesta potentiaalista, ei sekään mikään lupaus tulevasta ole. Plussana tässä se, että jännitystä elämään tämä mahdollinen yllätysmomentti tuo - mä en malta odottaa, että näkee mitä tästä kakarasta tulee isona! Luonne on ainakin tällä hetkellä täyttä kultaa, mutta kasvu todella epätasaista ja vanhemmilla kokoeroa meilkein parinkymmenen sentin edestä. Mä toivon edelleen että jää poniksi, mutta kovin kaikki tuntuu inttävän vastaan 😛

Riskit "ennen käyttöä" -


Tämäkin nyt valahtaa siihen "minkä ikäiselle vaan"-kategoriaan, mutta koitan avata miksi lisään tämän juuri tähän listaan. Varmasti jokainen ymmärtää, että hevoselle voi sattua käytännössä mitä vaan missä vaan, joka saattaa pahimmillaan johtaa sen lopetukseen. Se voi katkaista koipensa vaikka piehtaroidessaan, tai tarhassa riekkuessaan, tai tai tai... Vaihtoehtoja tuntuu olevan loputtomiin! Mä kuitenkin tällä listalla ajattelen sitä siitä näkökulmasta, että kun ostat aikuisen hevosen, on se yleensä jo siinä käytössä, mitä varten sen ostit. Varsaa ostaessa se ei kuitenkaan (välttämättä) ole heti siinä käytössä, mihin sen on tulevaisuutta ajatellen ostanut. Jos se sitten vuotiaana onnistuu kolhimaan itsensä niin pahasti, että siitä ei ole siihen käyttöön mihin sen olet ostanut, tai joutuu vaikka monttuun, ei siitä ole saatu tavallaan "irti" yhtä paljoa kuin jo valmiista aikuisesta hevosesta olisi saanut (puhun tilanteesta, jossa hevonen ollut omistajalla tyyliin puolisen vuotta, vaikka tapahtua voi vaikka seuraavana päivänä ostosta jos oikein huono tuuri käy). Tämä kuulostaa ehkä jonkun korvaan kauhealta - "onko hevonen vain sitä varten että siitä saisi jotain irti" - mutta on mun mielestä asia, jota pitäisi tosissaan miettiä. Oletko varautunut siihen, että parhaimmillaan maksat aikuisen hevosen verran varsasta, josta ei ole ns mitään takeita tulevaisuuteen?


Opettavaista touhua +


Vaikka varsan koulutus vaatii jo valmiiksi osaamista ja ymmärrystä, on tämä käytännön tekeminen ihan äärimmäisen opettavaa itselle. Oppii uutta sekä hevosten käsittelystä ja sielunelämästä että itsestään - niitä omia rajoja ja kärsivällisyyden (ja hermojen) hallintaa ainakin jos ei muuta. Ei sitä tekemättä opi, vaikka teoriassa tietäisi miten homma toimii!

Suhde hevoseen +


Se suhde, minkä hevoseen pystyy muodostamaan kun se on sun heti varsasta asti on ihan uskomaton. Vaikka saman voi varmasti saavuttaa aikuisenkin hevosen kanssa, mä itse koen että tämä Isan kanssa saavutettu on vain jotain erityistä. On ihanaa huomata, että on alusta asti sen "ykkös ihminen", kun taas nuo aikuiset yksilöt on tavallaan pitänyt voittaa puolelleen kun niillä on elämänsä aikana ennen meille tuloa ehtinyt muita ykkös ihmisiä olemaan ainakin yksi ellei useampi. Omassa tapauksessa toki vaikuttaa myös se, että mulla ja Isalla synkkasi ihan alusta asti todella hyvin, kemiat vaan kohtasi heti ensimmäisellä tapaamisella. Tätä kun vertaa esimerkiksi Tuuliin ja Tikoon, (joiden luottamuksen eteen piti tehdä töitä, eikä se Tuulin kanssa vieläkään tunnu olevan sillä tasolla miten Isa luottaa muhun, Tikon kanssa ollaan jo suht lähellä) tuntuu lähestulkoon uskomattomalta kuinka "helpolla" on päässyt sen suhteen luomisen kanssa!


On ne vaan niin ihania +(/-)


Ei siitä pääse yli tai ympäri - varsat on vaan ihania kaikkine puolineen (jos sitä ei lasketa, että ne kasvaa...)! Suloisia ja opettavaisia hevosenalkuja, joista on vaikka mihin jos vain jaksaa nähdä vaivaa! Tämä tosin pitää listata myös miinuksena, sillä se ihanuus ja söpöys houkuttelee myös niitä osaamattomia ja ymmärtämättömiä ostajia tietyissä tilanteissa. Mutta on ne silti vaan niin ihania!

Tässä siis listattuna niitä asioita, joita itse mietin varsaa ostaessa. Osa esimerkeistä ehkä hieman kärjistettyinä, mutta toivon, että näidenkin pätkien takaa huomataan se oikea tarkoitus, joka ei ole suututtaa tai mahdollisesti loukata ketään - nämä on tosiaan vaan niitä mun henkilökohtaisia mietteitä, pohdintoja ja mielipiteitä, oman kokemuksen varjossa. Pitää myös muistaa, että poikkeus vahvistaa säännön - kaikki "osaamattomiin" käsiin eksyneet varsat eivät muutu tikittäviksi aikapommeiksi, eivätkä kaikki "osaaviin" käsiin joutuneet toimi ajatuksen voimalla kuin unelma 😉 Osaavuus ylipäätään käsitteenä on vaikea määritellä, ei mulla itsellä käytännön kokemusta varsoista ole kehuttavaksi asti, eli en siinä suhteessa osu välttämättä osaavan ihmisen kategoriaan, mutta hyvin ollaan silti pärjätty ja jostain pitää aina aloittaa!

Ps. Me ollaan menossa mätsäreihin Tikon ja Isan voimin! Isalle myös kaavailtu virallisia karkeloita kesällä. Niistä lisää sitten lähempänä ajankohtaa!

maanantai 26. helmikuuta 2018

23. Täälläkin taas!

Blogin kirjoittaminen taas vähän jämähtänyt ja jäänyt unholaan, pahoittelut siitä, syyn sysään ajanpuutteen suunnille. Instagramia pyrin päivittelemään aktiivisempaan tahtiin - onhan se huomattavasti helpompaa ja nopeampaa. Pitää ottaa itseä niskasta kiinni, ja koittaa tsempata tämänkin puolen kanssa!

Meillä menee pääpainoitteisesti edelleen oikein kivasti! Hevoset on pysyneet terveinä, ja puuhailu mukavana. Pientä vuohispunkkiongelmaa selätetään parasta aikaa, toivottavasti siitä päästään "laakista" eroon... Tikon ja Tuulin kanssa ratsastelut ja muu touhuaminen on sujunut hyvin, Pumpumillakin kunto kasvanut ja paino tippunut oikein kivasti! Alkaa taas se hyvä(hkö) työmoraali tulemaan ukkeliltakin täysipäiväisesti esiin, ei vain joskus ja jouluna kun arvon herrasta siltä tuntuu...

c. Anni G.
Isan kanssa ollaan puuhailtu perusjuttuja, varsa saa nauttia varsan elämästä niin pitkään kuin mahdollista, eli varsinaisiin hommiin olisi tarkoitus ruveta vasta ensi syksynä. Nyt ollaan keskitytty suitsiin (tai lähinnä kuolaimiin) totutteluun, ja valjaat tuolla on myös kerran käynyt selässä. Kakara ei ole moksiskaan juuri mistään, toivon että sama linja jatkuu aikuisikään asti! Yksi syy lisää, miksi en halua tyrkyttää kakaralle liikkaa uutta heti alkuun - sillä on niin ihanan positiivinen ja reipas asenne kaikkeen uuteen, etten halua tappaa sitä sen oma-aloitteisuutta ja mielenkiintoa tekemällä liikaa liian pian. Me ehditään kyllä myöhemminkin!

Kokoa alkaa piisaamaan, vaikka nyt on se ruipelovaihe käynnissä c. Anni G.
Lyhyt virsi kaunis tältä erää. Mitään kovin erikoista meillä ei ole tässä välissä tapahtunut, arki sujuu mukavasti kaikkien elikoiden kanssa! Isa on edelleen liiankin helppo, ja nuo kaksi muka aikuista versiota kompensoivat sitten sitä ajoittain turhankin reilusti ;) Blogin puolelle suunnitteilla jonkin asteinen ulkoasuremppa, josko se saisi sitä omaa aktiivisuutta täällä nousemaan edes vähän. Muistuttelen vielä, että meiltä löytyy insta @uskallaymmartaa joka on huomattavasti aktiivisemmalla käytöllä kuin tämä blogipuoli - ainakin toistaiseksi!

c. Anni G.

perjantai 15. joulukuuta 2017

22. Joulukalenterin 15. : Katse koti tulevaa!

Tiedän, mitään ei saisi etukäteen suunnitella varsinkaan pitkällä tähtäimellä eikä ainakaan millään tasolla yksityiskohtaisesti, koska muuten se ei ainakaan onnistu! Tänään kuitenkin otetaan riski ja kurkataan, mitä haaveita mulla on hevosten suhteen tulevaisuudessa. Postaus tulee olemaan aika Isa painotteinen, sille kun on ne suurimmat suunnitelmat varattu.

Tiko ja Isa 26.11
Koska Tikon ja Tuulin suunnitelmat tuntuvat kohtaavan ainakin lähes täysin, aloittelen niistä. Kummallakin alkaa olemaan ikää jo sen verran, että varsinaisia korkeita ja paljon työtä vaativia tavoitteita ei enää ole. Ensimmäisenä toiveena on mahdollisimman pitkä ja hyvä elämä luonnollisesti, mutta varsinaisiin haaveisiin tai toiveisiin sisältyy aktiivinen harrasteratsun ura niin pitkälle kuin mahdollista. Tuuli saa jo niinsanotusti jäädä kotiin - sen kanssa en haaveile ulkopuolisista esillä käymisistä - mutta Tikon kanssa pitkän tähtäimen tavoite on se, että päästäisiin edes yhdet kisat kokeilemaan, lajista riippumatta. Olisi myös hienoa, jos Tikosta saisi tulevaisuudessa ainakin mätsäri jollei jopa näyttely kaverin Isalle! Ukko tuntuu kuitenkin menevän jotenkin lukkoon uppo oudoissa paikoissa, varsinkin yksin liikkuessaan, että voi olla, että jää vain haaveeksi. Yrittänyttä ei kuitenkaan laiteta!

26.11
Siirrytään pikemmittä puheitta Isaan. Sen kanssa tähdätään siihen, että varsan kanssa voisi tehdä käytännössä mitä tahansa. En siis halua suunnata sitä pelkäksi ajoponiksi tai koulu/esteratsuksi, vaan tavoitteena ja haaveena olisi se, että tämän kanssa voisi tehdä mitä tahansa missä tahansa, sekä kilpailla jonkin verran, sen omissa rajoissa tietenkin! Käyttöhevosen lisäksi Isasta on toiveena saada näyttöhevonen. Ensimmäiset näyttelyt on kaavailtu ensi vuodelle, ja sitä ennen yritän käydä kiertämässä muutamia mätsäreitä, jos niitä vaan tulee vastaan. En kuitenkaan halua, että varsa ehtii kyllästymään touhuun, joten tarkkana saa olla missä käy ja kuinka usein... Lähtökohtaisesti toivon toki ykkösellä palkittua varsaa, sekä myöhemmin mahdollisia korkeampia arvoja, kuten STER ja mahdollisesti champion, jos niin pitkälle ikinä päästään. Jos kaikki menee niinkuin elokuvissa ja tästä tulee oikeasti jalostukseen kelpaava tamma, on sitäkin pidemmälle tulevaisuuteen toiveena varsa, se ihka ensimmäinen oikeasti oma kasvatti! Mä olen kuitenkin sen verran kriittinen, että katson tarkkaan mitä käytän ja kannattaako ylipäätään käyttää, enkä huonosti palkittua tammaa edes "kasvatustoimintaan" käyttäisi. Aika näyttää mitä tästä tulee vai tuleeko mitään - toivon kuitenkin peukut pystyssä parasta!

26.11
Lyhyeesti ja ytimekkäästi meidän tulevaisuuden tavoitteita ja toiveita. Onneksi mikään ei ole kiveen kaiverrettua - muutoksia voi tapahtua suuntaan tai toiseen ja mieli ehtii muuttua monta kertaa vuosien aikana!