torstai 28. syyskuuta 2017

18. Miten meni mätsäreissä?

Ohjelmassa viime sunnuntaina oli Isan ensimmäiset "näyttelyt" mätsäreiden merkeissä. Lauantaina varsa ja sen emä siirrettiin laitumelta talliin puunausta varten, ja Isa osoitti taas, kuinka äärimmäisen hieno ja lunki varsa se on! Mitattiin Isan säkä - jota on muuten kertynyt noin 110cm edestä, hui! -, "pestiin" se (tämä piti siis sisällään parin isomman, harjalla lähtemättömän paskaläntin sienellä pesemisen), ja sillä oli loimi päällä ensimmäistä kertaa ikinä! Varsaa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa mikään toimenpide, toki pesutoimissa rupesi väsymään, mutta tämäkin näkyi vaan nuokkumisena, ja ihmiseen nojailuna ja siinä nukkumisena. Puunattu ja pesty tirpana pääsi loimi päällä mammansa kanssa karsinaan viettämään yönsä.


Itse mätsäreihin lähdettiin heti sunnuntai aamusta, Isa oli vuorossa ensimmäisen luokan loppupuolella. Varsa lastautui oikein nätisti, ja matkusti siivosti heinää mussuttaen. Paikan päällä kakaraa lähinnä kiinnosti kaikki, ja joka paikkaan olisi pitänyt päästä. Yltiösosiaalisena kävi myös kaikki lähelle tulleet ihmiset läpi moikkaamassa, josko olisi jotain irronnut... Isa käyttäytyi paikan päällä kuin vanha tekijä, yllätyin oikein positiivisesti sen rauhallisuudesta ja rohkeudesta uusia tilanteita ja paikkoja kohtaan!


Kehässä Isa käyttäytyi nätisti, se seisoi kun piti seistä, käveli kun piti kävellä, ja ravasi kun piti ravata. Pelotteita varsa ei pelännyt, sen sijaan se pysähtyi kummankin kukkaruukun kohdalla aina kun mentiin ohi, yrittäen päästä haistamaan ja/tai maistamaan siihen istutettua kasvia. Uteliaan ja rohkean varsan hyviä ja huonoja puolia kaiketi ;)

Kuten saattaa huomata, meidän väri oli pinkki :P
Isa sai paljon kehuja ja hyvän arvostelun, vaikkakin pariaan vastaan se sai sinisen ruusukkeen. Jatkoimme sinisten kehään, jonka parhaaksi Isa valittiin. Tästä siirryimme punaisten kehään, ja sieltä kirittiin BIS-kehään saakka! Pitkän päivän päätteeksi meidät lähetettiin BIS-kehästä kotiin, kera todella väsyneen mutta äärimmäisen hyvin käyttäytyneen varsan ja erittäin tyytyväisen varsanomistajan. Olen todella positiivisen yllättynyt siitä, kuinka hyvin Isa pärjäsi, ja kuinka hyvin koko päivä sen kanssa sujui. On siinä hieno varsa, vaikka itse sanonkin!

Arvostelulomakkeessa lukee ; Hyvin kehittynyt, lihaksikas varsa. Ilmeikäs pää. Hieno kaula. Hyväasentoiset jalat. Hyvä matkaavoittava käynti. Kevyt ravi. Lupaava varsa.
Tämän arvostelu, sekä hienon pinkin ruusukkeen kera kelpasi lähteä kotimatkaan hyvillä mielin!

perjantai 15. syyskuuta 2017

17. Me mennään näytille! (video)

Se on menoa taas, tällä kertaa Isan kanssa sen ensimmäisiin "näyttelyihin"! Ilmoitin meidät LieRan 24.9 järjestämään Match Showhun, jotta saadaan varsalle se ensimmäinen kosketus ihmisten ilmoille ja kehään alta pois, vieläpä "mamman kainalossa". Isan emä Shannon on myös ilmoitettu karkeloihin tamman mielenvirkistykseksi, kun ei tänä vuonna ole päässyt kehään pyörähtämään kertaakaan.

Tänään oli siis ohjelmassa treeniä ensi viikonlopun tapahtumaan suunnaten. Ennen varsinaisia treenejä otettiin Isa ja Shannon sisälle, vaihdettiin Isalle toinen riimu (pinkkiä sen on oltava), ja harjailtiin tammoja hetkisen. Tämän jälkeen siirryimme maneesin puolelle treenaamaan varsinaisia esiintymiskuvioita. Isa oli kuin vanha tekijä - ravasi reippaasti mamman vierellä, seisoi nätisti ja rauhassa, sekä antoi vilkaista hammaskalustoa ilman ongelmaa! Aluksi hieman jännitti, kun maneesiin saavuttiin - tietääkseni varsa oli siellä ensimmäistä kertaa - mutta kun nurkat "tulivat tutuiksi", toinen reipastui ja eteni hienosti. Isa on ollut kaikin puolin fiksu ja kaiken uuden helposti hyväksyvä varsa, joten ei tuottanut suurta ihmetystä, että tämäkin sujui niin ongelmattomasti.


Seuraneitinä, avustajana ja kuvaajana toimi Anni, Annin blogin löydät täältä, ja instan täältä! Onnistuin myös videoimaan meidän treenin, ja - kamalan työn ja tuskan jälkeen - editoimaan sen "käyttökelpoiseksi". Alla siis muutaman minuutin mykkäfilmi meistä treenaamassa, olkaa hyvä!






Itse mätsäreistä on luonnollisesti odotettavissa postaus. Lisäksi meidän hevoset muuttavat talliin perjantaina (Isaa lukuunottamatta luonnollisesti), jota tulee seuraamaan talliesittely kunhan paikat saadaan täysin kuntoon!

lauantai 2. syyskuuta 2017

16. Hups, nyt niitä onkin kolme...

Blogin uudistuneesta ulkoasusta, instagramin biosta ja ehkä aiemmista postauksista voikin jo päätellä, mistä tämä postaus kertoo. Mulle onkin nyt tulossa kaksi hevosta lisää tuon yhden rinnalle. Hups?

Miten tähän tilanteeseen sitten ollaan päätymässä? Noh, kun Kermis talvella lähti, mietin harrastuksen jatkamis vaihtoehtoja itselleni pitkään. En ollut varma, mitä halusin, tai mistä lähtisin haluamaani etsimään. Tuuli nyt on ja pysyy, se on meille jo itsestäänselvyys - onhan tamma minulle ja äidilleni se ensimmäinen oma hevonen, ja kaikin puolin äärimmäisen tärkeä. Sen kanssa en kuitenkaan pysty hevosen ja omien rajoitteiden takia tekemään kaikkea, mitä haluaisin tehdä, ja muutenkin meille sopivalta ratkaisulta on tuntunut se toinen hevonen tamman rinnalla. Muutaman kuukauden mietinnän jälkeen tulin itseä miellyttävään lopputulokseen, ja samalla päätin, että ennen kesää mulla ei olisi toista hevosta Tuulin lisäksi.


Alkuvuodesta asti oli kuitenkin toiveissa, että sitten kesällä tilanne muuttuisi "hevosettomuuden" suhteen. Mulla oli nimittäin niinsanottu tammavaraus Shannonin varsaan - sormet ristissä odottelin, että sieltä tulisi se nätti ja terve tammavarsa. Tämä varsa päätti odotuttaa meitä yli lasketun ajan, tuntui oikein kiusallaan pitävän huolen, että joudutaan odottamaan ja jännittämään mahdollisimman pitkään. Kaikkien onneksi sieltä sitten tupsahti se odotettu ihana tamma 25.6 aamuyöstä ongelmitta! Tämä tammavarsa on varmaan arvatenkin Isa, joka on käytännössä virallisia kauppakirjoja vajaa mun ollut siitä hetkestä, kun syntyi. Isa on mun ensimmäinen oma irlannincob - se "mun" rotu - ja ensimmäinen oma varsa. Innolla odotan, mitä tästä pienestä kuoriutuu!


Tämä kolmas kaveri tuli mullekkin vähän yllättäen kuvioihin mukaan. Serkulleni tarpeettomaksi jäänyt Tiko ei löytänyt sille sopivaa vuokraajaa tai puoliylläpitäjää mistään, joten serkku kääntyi mun puoleen. Pumpum on mulle ihan erityinen ruuna, ja kun Kermis lähti, kyselinkin myös ukkelin perään - tällöin sillä oli kuitenkin puoliylläpitäjä ja vuokraaja, eli "uudelle" kodille ei ollut tarvetta. Kun ukkoa nyt mulle tarjottiin, oli tietenkin koukkuun pakko heti tarttua, ja nyt viiden ja puolen vuoden jälkeen voin vihdoin sanoa, että se on "mun"! Pitkä (ja kuoppainen) tie on johtanut tähän pisteeseen, enkä mitään siitä muuttaisi. Tikon mukana tulee sen vuokraaja/puoliylläpitäjä helpottamaan sen mukana tulevaa työmäärää, mistä olen myös äärimmäisen kiitollinen. Tämän kanssa pääsen sitten itsekkin treenaamaan enemmän sillä tutulla ja turvallisella hevosella, jonka toivon heijastuvan ratsastuksellisessa mielessä myös Tuulikkiin. Tikon kanssa pääsen treenaamaan esimerkiksi hyppäämistä, jota en oman osaamattomuuden takia Tuulin kanssa pysty tekemään. Innolla siis odotan ukkelinkin kanssa tulevaa!


Siinä siis lyhyeesti ja ytimekkäästi meidän tämän hetken hevoskuviot! Itse olen kovin tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen, mulla on nyt kaikki, mitä olisin voinut toivoa. Pitkäaikainen haave omasta varsasta ja omasta irlannincobista on vihdoin toteutettu - jälkimmäistä tosin voisi sanoa olevan kaksin kappalein, vaikkei Tiko virallisesti mun omistuksessa olekkaan - ja Tuuli on ja pysyy hamaan loppuun saakka. Oon myös aina sanonut, että jos tilaisuus tai tarve tulee, otan Tikon itselleni epäröimättä - siinä hevosessa vaan on sitä jotain! Ei siis voisi paljoa paremmin mennä, ainakaan toistaiseksi (koputtaa puuta)!