perjantai 15. joulukuuta 2017

22. Joulukalenterin 15. : Katse koti tulevaa!

Tiedän, mitään ei saisi etukäteen suunnitella varsinkaan pitkällä tähtäimellä eikä ainakaan millään tasolla yksityiskohtaisesti, koska muuten se ei ainakaan onnistu! Tänään kuitenkin otetaan riski ja kurkataan, mitä haaveita mulla on hevosten suhteen tulevaisuudessa. Postaus tulee olemaan aika Isa painotteinen, sille kun on ne suurimmat suunnitelmat varattu.

Tiko ja Isa 26.11
Koska Tikon ja Tuulin suunnitelmat tuntuvat kohtaavan ainakin lähes täysin, aloittelen niistä. Kummallakin alkaa olemaan ikää jo sen verran, että varsinaisia korkeita ja paljon työtä vaativia tavoitteita ei enää ole. Ensimmäisenä toiveena on mahdollisimman pitkä ja hyvä elämä luonnollisesti, mutta varsinaisiin haaveisiin tai toiveisiin sisältyy aktiivinen harrasteratsun ura niin pitkälle kuin mahdollista. Tuuli saa jo niinsanotusti jäädä kotiin - sen kanssa en haaveile ulkopuolisista esillä käymisistä - mutta Tikon kanssa pitkän tähtäimen tavoite on se, että päästäisiin edes yhdet kisat kokeilemaan, lajista riippumatta. Olisi myös hienoa, jos Tikosta saisi tulevaisuudessa ainakin mätsäri jollei jopa näyttely kaverin Isalle! Ukko tuntuu kuitenkin menevän jotenkin lukkoon uppo oudoissa paikoissa, varsinkin yksin liikkuessaan, että voi olla, että jää vain haaveeksi. Yrittänyttä ei kuitenkaan laiteta!

26.11
Siirrytään pikemmittä puheitta Isaan. Sen kanssa tähdätään siihen, että varsan kanssa voisi tehdä käytännössä mitä tahansa. En siis halua suunnata sitä pelkäksi ajoponiksi tai koulu/esteratsuksi, vaan tavoitteena ja haaveena olisi se, että tämän kanssa voisi tehdä mitä tahansa missä tahansa, sekä kilpailla jonkin verran, sen omissa rajoissa tietenkin! Käyttöhevosen lisäksi Isasta on toiveena saada näyttöhevonen. Ensimmäiset näyttelyt on kaavailtu ensi vuodelle, ja sitä ennen yritän käydä kiertämässä muutamia mätsäreitä, jos niitä vaan tulee vastaan. En kuitenkaan halua, että varsa ehtii kyllästymään touhuun, joten tarkkana saa olla missä käy ja kuinka usein... Lähtökohtaisesti toivon toki ykkösellä palkittua varsaa, sekä myöhemmin mahdollisia korkeampia arvoja, kuten STER ja mahdollisesti champion, jos niin pitkälle ikinä päästään. Jos kaikki menee niinkuin elokuvissa ja tästä tulee oikeasti jalostukseen kelpaava tamma, on sitäkin pidemmälle tulevaisuuteen toiveena varsa, se ihka ensimmäinen oikeasti oma kasvatti! Mä olen kuitenkin sen verran kriittinen, että katson tarkkaan mitä käytän ja kannattaako ylipäätään käyttää, enkä huonosti palkittua tammaa edes "kasvatustoimintaan" käyttäisi. Aika näyttää mitä tästä tulee vai tuleeko mitään - toivon kuitenkin peukut pystyssä parasta!

26.11
Lyhyeesti ja ytimekkäästi meidän tulevaisuuden tavoitteita ja toiveita. Onneksi mikään ei ole kiveen kaiverrettua - muutoksia voi tapahtua suuntaan tai toiseen ja mieli ehtii muuttua monta kertaa vuosien aikana!

torstai 14. joulukuuta 2017

21. Joulukalenterin 14. : Lempilettien ABC

Tässä luukussa luvassa mun lempilettejä häntään, harjaan ja otsatukkaan, sekä ohjeita niiden tekoon. Mulla on suosikkeja vaikka kuinka, ja rakastan letittämistä - tiivistin kuitenkin varsinaiset ohjeet kolmeen eri lettiin (yksi per letitettävä "alue") lähinnä mallina toimineen Tikon hermoja säästääkseni... Ukkeli osasi olla kuitenkin oikein mallikelpoisesti ainakin jonkin aikaa!

Innokas malli :D
Ennen letittämisen aloittamista, kannattaa harja ja häntä selvittää kunnolla. Takuista ei ole muuta kuin haittaa tässä hommassa, kuten saattaa sanomattakin arvata. Meillä toistaiseksi ainoana letitettävänä toimii Tiko, tosin Tuulin häntää tykkään letitellä. Tikolla kuitenkin pidemmät ja karheammat jouhet kuin mammalla, joten todennäköisyys että letit oikeasti pysyvät sen päässä on huomattavasti suurempi. Näistä kumpikaan ei tosin hommasta pahemmin välitä, kyllästyttää seistä pitkiä aikoja paikoillaan.

Ranskanletti

Aloitetaan peru ranskalaisesta - yksinkertainen ja moneen kertaan hyväksi todettu lettivaihtoehto. Ranskanletti on käytännöllinen esimerkiksi ratsastaessa, ja sen voi toteuttaa monella tavalla. Letin korkeutta kaulalla voi säädellä (itse teen letin mahd lähelle juurta), sen voi lopettaa "kesken" ja paksuharjaisimmilla sen voi tehdä vaikka molemmille puolille kaulaa. 


1. Erottele harjasta kolme suurinpiirtein yhtä paksua suortuvaa. Suortuvien paksuus määrää pitkälti letin tiheyden ja paksuuden - mitä paksummat suortuvat, sitä enemmän harjaa otat kerralla mukaan koko letin myötä.


2. Letitä alkuun "kerros" normaalisti (ulommaiset suortuvat vuoron perään keskimmäisen yli).


3. Erottele neljäs suortuvat jäljellä olevasta harjasta, ja yhdistä se säkää kohti ulommaisen suortuvan kanssa.


4. Tuo yhdistetyt suortuvat keskimmäisen suortuvan yli. Vedä keskimmäistä suortuvaa sivulle päin kaulan suuntaisesti. Keskimmäisen ja nyt päällimmäisen suortuvan "kohtaamis paikka" määrää, kuinka ylös letti tulee. Halutessaan tätä paikkaa voi muuttaa letin läpi, jolloin letin välimatka juuresta pitenee sitä myöden kun lettiä tulee lisää.


5. Vedä päätä lähin eli uloimmaksi jäänyt suortuva keskimmäisen "tuplasuortuvan" yli (samansuuntaisesti äskön vedetyn suortuvan kanssa) sivulle ja keskelle. Ota nyt ylimpänä olevaan suortuvaan toinen suortuva harjasta, ja jatka samaa rataa kunnes haluat lopettaa letin tai harja loppuu.


6. Päättele letti haluamallasi tavalla, kun se on mielestäsi sopivan pituinen. Lopputuloksen pitäisi näyttää suunnilleen tältä, toki eroja on aina letittäjän mukaan. Tässä letti päätelty letittämällä kolme suortuvaa normaalisti jonkin matkaa alaspäin, ja itse letti loppuu noin reilu puoleenväliin harjaa.

Kalanruotoletti

Tätä lettiä voi käyttää sekä otsatukkaan että häntään, ja jos tukkaa löytyy onnistuu myös keskelle kaulaa. Helppo mutta aavistuksen erikoisemman näköinen vaihtoehto!


 1. Jaa harja kahteen osaan.


2. Erota toisen osan yläulkoreunasta suortuva.


3. Vedä suortuva toisen osan sisäreunaan ja yhdistä se toiseen osaan.


4. Erota toisen puolen yläulkoreunasta suortuva, ja vedä se äskön toiselle puolelle yhdistetyn suortuvan yli toiselle puolelle. Jatka samaa rataa erottamalla yläulkoa suortuvan ja vetämällä se aina päinvastaiseen sivuun sitä ennen vedetyn suortuvan yli. Pyri erottamaan suortuvia mahdollisimman ylhäältä, jotta letti pysyy tasaisena.


5. Kun letti on valmis, kiinnitä se kumilenkillä/ponnarilla. Lopputuloksen tulisi näyttää suurinpiirtein tältä.

Karuselli letti

Hieman erikoisempi häntäletti. Ei niinkään käytännöllinen, mutta kivan näköinen!


1. Erota hännästä suortuva ja jaa se kolmeen osaan. Suortuva kannattaa erottaa hieman hännän "takaa" niin, ettei lähtökohtaa näy päällepäin. Letitä suortuvia ns. väärinpäin normaalisti - eli sen sijaan, että ulommainen tuotaisiin keskimmäisen suortuvan päälle, tuodaan se nyt keskimmäisen suortuvan alle.


2. Letitä yllä mainitulle tavalla kunnes letti taittuu nätisti sivuttain hännän näkyvälle osalle.


3. Erota hännästä suortuva, ja liitä se letin ylimpään suortuvaan. Jatka letittäen samoin kuin aiemminkin (keskimmäisen alle) hieman alaviistoon, liittäen aina ylimpään suortuvaan uuden suortuvan hännästä, kunnes letti yltää hännän toiseen sivuun asti.


 4. Letitä "normaalisti" (edelleen ali eikä yli) kunnes letitetty pätkä yltää hännän ympäri.


5. Käännä letitetty pätkä hännän ympäri, ja jatka letittämistä alaviistoon aina ylimpään suortuvaan uuden suortuvan liittämällä, samalla tavalla kuin aikaisemminkin.


6. Tee vielä yksi "kieppi" hännän ympäri. Keskeytä kolmas kerros noin hännän puoleen väliin.


7. Kun päättelet letin, letitä taas normaalisti kolmannen kerroksen keskikohdasta alaspäin. Kiinnitä letti ponnarilla/kumilenkillä.


8. Lopputuloksen pitäisi näyttää suurinpiirtein tältä. Keskikohtia kannattaa hieman pöyhiä, jotta letti näyttäisi paremmalta!

Lyhyeesti ja ytimekkäästi muutamat mun perusleteistä! Teen kaikki letit vakiona suhteellisen tiukkaan, ja lopussa löysään niitä kunnolla, jotta ne eivät kiristä tai ärsytä hevosta. Etenkin harjaan tehdyt letit kannattaa löysätä kunnolle (muttei kuitenkaan liikaa etteivät aukea), jotta hevonen saa tarvittaessa päänsä alas ilman tukistamista! Alla vielä kuvia muutamista lettikokeiluista vuosien varrelta.

Karuselli + kalanruoto

Verkkoletti

Tämän nimeä en muista :D

maanantai 4. joulukuuta 2017

20. Joulukalenterin 4. : Miksi juuri nämä hevoset?

Tänään vuorossa pientä avaamista siitä, miksi mulla on juuri nämä hevoset, ja miten ne mulle päätyivät. Kyseessä siis joulukalenterin 4. postaus, ensimmäinen löytyy sekä blogin että instagramin puolelta, 2. ja 3. löydettävissä instagramista!

Luonnollisesti ensimmäisenä aloitamme ensimmäisenä saapuneesta, eli Tuulista. Tuuli tuli meille 31.9.2011 ollessaan 11-vuotias. En tuntenut tai tiennyt Tuulia ennen kokeilua ja sen jälkeistä ostoa, vaan törmäsimme mammaran myynti-ilmoitukseen netissä. Etsimme äiti-tytär ratsua ja meidän kummankin ensimmäistä hevosta harrasteluun, tilaisuus meille tähän tuli kun serkkuni laajensi omaa talliaan entisestä kahdesta karsinasta neljään karsinaan. Tuulin myynti-ilmoitus osui silmään ja jäi etenkin äitini mieleen, joka pääosin tutki myytävänä olleiden hevosten ilmoituksia. Itse ihastuin Tuuliin heti ensimmäisen kuvan perusteella.

Yllämainittu ensimmäinen kuva, jonka Tuulista näin
Kokeilu sovittiin pian ilmoituksen löydön jälkeen, ja matkasimme kohti Tuulin silloista kotipaikkaa. Heti talliin päästessä ja hevosen tavatessa ihastuimme siihen täysin - tamma oli aivan äärimmäisen kiltti hoidettaessa, nautti huomiosta ja vaikutti uteliaalta ja sosiaaliselta hevoselta. Koeratsastus taas yllätti positiivisesti, vaikka mamma olikin odotettua reippaampi. Se toimi nätisti, antoi paljon anteeksi, ja keltoi heti selkeästi, jos tein itse selässä jotain väärin. Kaiken kaikkiaan ensitapaamisesta jäi todella hyvä fiilis, ja kotiin lähdettiin sillä mielellä, että jos yön yli nukuttua tuntuu vielä tältä, tulee tamma meille - ja niinhän siinä sitten kävi! Varsinaiseksi vastaukseksi esitettyyn kysymykseen voisi siis tiivistää, että Tuuli on meillä koska sitä parempaa ensimmäistä hevosta ei olisi meille voinut löytyä, ja kemiat sopivat sen kanssa hyvin yhteen koko porukalla!


Tuulin jälkeen seuraavana kuvioihin astui Tiko. Tiko tuli alunperin serkulleni ylläpitoon, koska sille ei löytynyt sopivaa kuntouttajaa sen ollessa omistajallaan. Serkkuni on aikoinaan aloittanut Tikolla sen tultua omistajalleen huonoista olosuhteista, ja omistaja toivoi, että serkkuni huolisi sen hoiviinsa kun hänellä itsellä ei ollut ruunalle enään käyttöä tai aktiivista kävijää muiden hevosten ohella. Myyminen ei kuitenkaan ollut vaihtoehto ukkelin menneisyyden ja persoonallisuuden takia - joka mielestäni ollut suorastaan loistavaksi osoittautunut ratkaisu! Tullessaan serkulleni Tiko oli jumittava, ja hieman sisäänpäinsuuntautunut, eikä poistunut tallista tai mennyt talliin muuta kuin kaverin vanavedessä, joskus ei silloinkaa.


En oikein edes osaa sanoa, miten Tiko sitten päätyi mun työstettäväksi - jotenkin se vaan ajautui siihen, että touhusin ukkelin kanssa kokoajan vähän enemmän, ja lopun viimein se oli lähes kokonaan "mun". Aloitettiin ihan alusta perus maastakäsittelyllä, parhaiten Tikon kanssa pärjäsi kun päästi sen irti ja antoi sille aikaa seurata ja tulla luokse miten halusi, välillä sopivissa kohdissa namilla palkaten. Pikkuhiljaa alkoi ukkelista paljastua ihana oma itsensä - sosiaalinen, seurasta nauttiva, persoonallinen nalle karhu! Ratsastaessa työskentely oli haastavampaa, enkä pitänyt selästä käsin työskentelyn kanssa mitään kiirettä - hiljaa hyvä tulee, kuten tässäkin tapauksessa on todistettu. Kahdestaan maastoilu aloitettiin hyvin pienissä pätkissä pelkän porkkanan voimin. Aluksi alle sadan metrin matkaan tallista pois päin saattoi hyvinkin vierähtää puolikin tuntia, mutta kärsivällisyydellä päästiin siihen pisteeseen, että ukkelin kanssa pystyi lähtemään ratsain pihasta yksin maastoon, vaikkakin välillä pienen keskustelun jälkeen - se hänelle tosin suodaan. Tiko on opettanut mulle ihan älyttömästi hevosten käsittelystä ja hevosista ylipäätään, ja siitä on tullut mulle se äärimmäisen rakas luottopolle - siksi juuri Tiko on taas mulla!


Viimeisenä muttei todellakaan vähäisempänä Isa. Aiemmassa postauksessa selitinkin Isan olleen se pitkäaikainen haave - oma irlannincob varsa hyvästä yhdistelmästä. Kun Kermis lähti ja tuli se tilanne, että piti oikeasti miettiä mitä hevosharrastuksen kanssa tekee, tulin siihen lopputulokseen, että keskittyisin Tuulikkiin alkuvuoden ajan, ja ostaisin kesällä irlannincob varsan. Varsan piti olla tamma, ja siinä piti olla "sitä jotain". Ja juuri sitä Isa oli ja on edelleen. Varasin varsan jo mahasta, kun kerroin serkulleni eli Isan kasvattajalle tulevista suunnitelmistani. Kyseessä oli tammavaraus, eli jos tulisi tamma olisi varsa ensisijaisesti mun. Tammahan sieltä tuli, ja vielä juuri täydellinen sekä ulkoisesti että etenkin sisäisesti! Tietämättäni olen siis ollut tämän hevosen elämässä mukana aivan alusta asti - olinhan mukana matkassa, kun sen emä vietiin astutusreissuun valitulle orille, ja pidin tiiviisti yhteyttä emä tamman tiineyden etenemisen suhteen jo ennen kuin tiesin, että tämä varsa potentiaalisesti tulee mulle. Paras sika säkissä, jonka olen ikinä ostanut, ja ihan älyttömän hyvä tuuri mulle on tämän - ja näiden muidenkin - kanssa käynyt. Miksi siis Isa? Koska se nyt vaan oli selkeästi tarkoitettu mulle tulevaksi.